blogit.Kaleva.fi 9.1.2018
Ulkopolitiikassa korostui solidaarisuus, maailmanparannus
Mistä saadaan Suomen ulkopolitiikan johtoon Olof Palmen kaltainen poliitikko, joka myös sanoo, että ”politiikka on tahdon asia” (politik är att vilja). Eikä vain sano, vaan myös Palmen tavoin osoittaa sen. Oikeudenmukainen visionääri uskalsi olla heikompien ihmisten ja kehitysmaiden puolella, vaikka Nixon ja monet maailman johtajat suorastaan vihasivat häntä.
Palmesta on syystä tullut eräänlainen ahkerasti viitattu pyhimys. Hän innoitti tämänkin blogin kirjoittamiseen presidentin vaalien alla.
Jännite USA:n kanssa ja kansainvälinen tunnettuus kasvoivat huippuunsa kun Palme osallistui Pohjois-Vietnamin Moskovan suurlähettilään kanssa mielenosoitukseen Vietnamin sotaa vastaan 1968. Koko Ruotsissa Vietnamin sodan vastustus oli näkyvää, eikä Palme pelännyt sanoa asioita suoraan.
Välit USA:han viilenivät 1972 kun hän leimasi Yhdysvaltain toiminnan Pohjois-Vietnamissa kidutukseksi ja vertasi sitä natsi-Saksan sodan ajan joukkomurhiin. Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet Ruotsiin ja palautti ne vasta maaliskuun lopulla 1974.
Palme keskittyi usean Euroopan johtajan kanssa erityisesti kolmannen maailman kysymyksiin.
Politiikassa korostui solidaarisuus, maailmanparannus ja
vasemmistolaisuus. Palme tapasi Kuubassa Fidel Castron ensimmäisenä
länsijohtajana. Francon Espanjan diktaattori Franco sai kuulla olevansa
paha murhaaja, ”Satans mördare”. Palme vastusti etunenässä
Etelä-Afrikan rotuerottelupolitiikkaa.
Palme teki kansainvälistä politiikkaa ennen EU:ta ja globalisaatiota,
joten Ruotsista tuli maailmalla kokoaan suurempi vaikuttaja. Hän ajoi
tarmokkaasti yhteispohjoismaista talousaluetta Nordek:ia, joka kaatui
Tanskan liittymiseen EEC:hen 1973.
Palme vaikutti osaltaan ruotsalaisen hyvinvointivaltiomallin kehittämiseen. Sodat välttäneessä, vauraassa Ruotsissa koettiin 1960- ja 70-luvuilla velvollisuudeksi ottaa vastuuta maailmasta.
Maahanmuuttopolitiikka oli pitkään palmemaista. Hädänalaisia kuului auttaa ja maahanmuuttajat olivat tervetulleita rikastuttamaan yhteiskuntaa. Se loi varhain pohjaa Ruotsin teollisuuden poikkeukselliselle kansainvälistymiselle.
Torjummeko kriisejä, teemmekö tämän ajan palmelaista vastuullista kehitysapupolitiikkaa ja jätämme Trumpin USA:n ohjauksesta huolimatta hankkimatta kalliita hävittäjiä- muita asejärjeselmiä. Yksin 30 miljardin hävittäjähankinnat vastaisivat kymmenen vuoden kuviteltuja sote-säästöjä.
Palme oli myös poliitikko, joka jo Erlanderin alla oli mukana Ruotsinn yrityksessä rakentaa oma ydinpommi, mikä ei kansainvälisesti ollut mikään salaisuus. Mutta itse Ruotsissa pääministeri kielsi kategorisesti koko suunnnielman olemasaolon. Myös siihen jotenkin liittynyt Hammarskjöljin ja Lumumban murha lakaistiin vastaavan maton alle. Tuon ajan uraaani kun oli Katangassa.
Mutta kommunismin vastustajana Palme oli erinomainen, tosi CIA:n lempilapsi alalla. Ruotsissa kommarit eivät koskaan saaneet vaikutusvaltaa. Kukaan ei kuunnellut heitä, kun he määrittelivät Olofin omalla tavallaan – ilmeisesti aika oikein. Palme vastusti myös Balttian maiden itsenäisyyttä ja hänen innokas demarikoneistonsa diskreditoi perverssisti sitä kannattaneen konservatiivi Bildtin.
Eli myös Palmen murhaan oli koko joukko motiiveja, mistä syystä sitä ei oikein voinut todella tutkia.