blogit.Kaleva.fi 24.3.2017
Länsimetro oli miljardihanke- missä Oulun kaksoisraide
Elinkeinoelämän kehittymisestä – siis työllisyyskehityksestä – lopulta riippuu palvelujemme taso. Meidän pitää päättäväisesti ja yhdessä – edunvalvonnalla – ponnistella toimivan huipputason koulutus-, tutkimus- ja tuotekehitysympäristön hyväksi.
Tuloksista, elinvoimasta riippuu Oulun, seudun ja koko pohjoisen alueen kehitys. Paras tae paitsi palveluille myös pohjoisen asuttuna pitämiselle on Oulun kehitys. Kokemuksella uskallan sanoa, että helppoa se ei ole.
Nykyisin Oulu ei tule esiin todellisella painoarvollaan ja positiivisilla asioilla, kuten olettaa voisi.
Oulun vetovoiman pitää ulottua liikenneyhteyksiin, teihin, ratoihin, syväsatamaan ja lentokentään. Niillä taataan elinkeinojen kehitys. Siksi tietoa ja ymmärrystä pitää saada valtakunnan päätöksiin.
Ehdottoman tärkeää on toimiva innovaatioekosysteemi. Se tukee osaamista, yritysten syntymistä, kehittymistä ja kansainvälistymistä.
Arktiset ja pohjoisen mahdollisuudet näyttävät jatkuvasti kariutuvan valtion saamattomuuteen. Varsinainen kestävyyslaji oli kun saimme Perämerenkaaren 15 vuoden yhteistyöllä ruotsalaisten kanssa Eu:n liikenteen ydinverkkoon 2012. Edellisessä eduskunnassa erityisesti Risto Kalliorinne (Vas) ja Esko Kurvinen (kok) veivät esityksiämme eteenpäin.
Asiat etenivät kun Perämeren toimijoina saimme 2011 liikenneministeri Merja Kyllösen ja Ruotsin infrastruktuuri¬ministerin Catharina Elmsäter-Svärdin yhdessä esittämään näkemyksensä liikennekomissaari Siim Kallasille.
2000 luvun alussa lähetimme Eu:lle lukemattomia lausuntoja pohjoisen liikenteen pullonkauloista ja raaka-ainevarannoista.
Ruotsin puolella on parannuksia tehty vuosi vuoden perään. Norrbottenissa tehtiin ohituskaistoja ja sähköistettiin rata Haaparantaan saakka. Meillä ei ole edes suunniteltu.
Nyt ei näy toiveita Jäämeriyhteydestä, kaasu-, öljy- ja mineraalivarannoista huolimatta. Kemi-Tornio välin radan sähköistäminenkään ei etene, Tromssan yhteydestä puhumattakaan.
Saamme siis pitkään odotella kaasujunia Ouluun ja Perämerelle. Ruotsissa olisi valmiutta aloittaa henkilöjunaliikenne Luulajan ja Oulun välillä.
Kehittyisikö lähijunien myötä myös Haukiputaan, Iin, Limingan ja Muhoksen suuntaan asumisen ja joukkoliikenteen laatuvyöhyke
Maakuntamalli on liikenneasioissa jo nähty. Pohjantien leveäkaistaosuutta on ’kokeiltu’ 20 vuotta. Siihen ei ole saatu keskikaiteita eikä ohituskaistoja.
Nyt vasta tehdään lopullisia suunnitelmia Kemi-Oulu välin parannuksista, vaikka ensimmäiset esitykset on tehty jo 70-luvulla. Ainoat 20 vuoden satsaukset ovat Iin liikenneympyrät.
Maakuntastrategioissa kärkihankkeet ovat hukkuneet maakunnan moniin hankkeisiin. Tarvitaan siis tehostettua edunvalvontaa maakunnassa elinvoima-asioissa, sotesta puhumattakaan.
Myönteisestä kehityksestä huolimatta Oulu kärsii suuresta työttömyydestä. Nuorten työttömyysaste on korkea ja pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa. Tämän vuoksi Oulua yritettiin, siinä äsken onnisumatta, työllisyyden kokeilualueeksi valtion kasvusopimuksen yhtenä kärkenä.
Olen ollut turvaamassa useaan kertaan leikkausuhan alla olleita Oulun II asteen koulutuspaikkoja.
Olemme valmistelleet vuosien kuluessa esityksiä ja perusteluja yli kymmenen valtion laitoksen hajasijoittamiselle Ouluun. Mukana mm. lääkevirasto, tilastokeskus ja Ict-keskus. Saatu on vain pieniä rippeitä. Olemme kuulleet kuinka ”Oulu selviää muutenkin”.
Hallitusohjelmasta ei löydy kirjauksia kaupunkipolitiikasta. Se tekee edunvalvonnasta entistäkin vaativampaa.
