Kaleva, mielipide, 09.09.2021
Pohjoisen saama
”kylmä kyyti” hämmästyttää
Meneillään on Oulun seudun, Perämerenkaaren ja lopulta koko Suomen kannalta keskeisten liikennepoliittisten linjausten aika vuosille 2022–29. Pohjoisen saama ”kylmä kyyti” hämmästyttää kuntia, maakuntaliittoja ja kauppakamareita (Kaleva 7.9.).
Miten Suomen tilanne on tällainen, vaikka Perämerenkaari saatiin jo 2012 EU:n liikenteen ydinverkkoon (TEN-T), hyvällä yli kymmenen vuoden yhteistyöllä Ruotsin kanssa. Toimijoina Perämerenkaaren (Bothnian Arc) kaupungit ja yritykset sekä loppuvaiheessa Suomen liikenneministeri Merja Kyllönen ja Ruotsin kollega Catharina Elmsäter-Svärd.
Ruotsissa alkoi heti nopean rantaradan rakentaminen suoralla EU-rahoituksella ja lähijunakin kulkee jo Luulajan ja Haaparannan välillä.
Miksi ei Suomessa? Siksi, että meillä ei vuosiin ole ollut rahoituksen edellyttämiä valmiita suunnitelmia. Miksi ei? Ovatko syyt liikenneministeriöön/Väylävirastoon keskitetyissä rata-asioissa, joissa ei ole koko maan tuntemusta eikä roolia pohjoisilla ely-keskuksilla?
Onko investointimiljardit käytetty 1970-luvun metrosta lähtien saattamaan kuntoon pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan hajanainen yhdyskuntarakenne, viime vuosien esimerkkeinä muun muassa kehärata ja meneillään oleva Raide-Jokeri? Kustannuksia kasvatti maanalainen Länsimetro.
Espoolaisaktiivina ja valtuutettuna kannatin 1980-luvun alussa järkevän hintaista pintametroa, jota ei saatu Espoon kaavoihin edes selvittelyalueeksi. Parhaillaan kertyy miljardilasku jo alkaneista yhteyksistä Helsingistä Tampereelle ja Turkuun.
Rotuvaari Aki Keisu kolumnissaan (Kaleva 4.9.) ja Arto Tahkola (Kaleva 5.9./Lukijalta) nostivat äskettäin esille lähijuna-asian osuvan konkreettisesti. Keisun huomio helposta asioinnista keskustassa on perusasioita. Tahkola kaipaa kunnilta aktiivisuutta kohtuuhintaisten junien hankintaan.
Molemmat jättävät huomiotta valtion panostukset kaksoisraiteeseen, joka varmistaisi lähijunatkin. Kannattaa tavoitella nauhakaupunkia, käytännössä tiiviimpää lähijunaseutua Ylivieska–Raahe–Liminka–Kempele–Oulu–Muhos–Oulu–Ii–Simo–Kemi–Tornio–Haaparanta ja sitten lähijunaa Luulaja–Oulu.
Oulun yleiskaava-aloitteeni 2015 kuitattiin ”espoolaisittain” myöhempänä ”tulevaisuusasiana” ja varauduttiin sen sijaan ”kaupunkiraideliikenteeseen tiiveimmällä kaupunkialueella”. Ratikka on nyt korvautunut nelikaistaisella tiellä Linnanmaalle.
Kaksoisraide vaikutuksineen olisi kauaskantoinen kuljetusten, matkustamisen ja yhdyskuntasuunnittelun ilmastoteko. Oritkarin pian 10 vuotta käyttämättömästä terminaalista saisimme rekat uudelleen juniin.
Pääradan välityskyky ei ole riittävä, vaikka se on osa EU:n ydinverkkokäytävää! Kaksoisraide tarvitaan koko Suomen elinkeinoelämän ja kestävän logistiikan ratkaisuna Ylivieskasta Kemiin saakka.
Kalervo Ukkola, maakuntavaltuuston vpj. (vas.), pitkäaikainen Perämerenkaaren edunvalvoja, Oulu
Kommentit (10)
Unohtakaa jo nuo typerät lähijunat!
Melkoisen
huvittavaa, että täällä Oulussa vaaditaan junia milloin Liminkaan,
Raaheen tai Muhokselle, kun oikea tarve on saada kaksoisraide aikaan
Helsinki - Oulu välille.
Ja heti sen jälkeen yhteydet kuntoon Oulu- Kemi-Tornio-Haaparanta osuudelle.
Tämä on pohjoisen tulevaisuudelle avainasia eivätkä mitkään Muhoksen junat. Jotain järkeä nyt tähän asiaan!
Hallituksessa on nyt kaksi ministeriä Oulusta. Hoitakaa tämä nyt kuntoon. Tässä olisi hyvä tulevaisuus- ja ilmastoinvestointi, joita vihervasemmisto ainakin puheissa ajaa. Puheet teoiksi.
Tahkola ja Keisu tietoisesti jättävät kaksoisraiteen huomiotta. Se on hyvä hanke sekin, mutta lähijuna sopisi hyvin kulkemaan nykyiseen rataverkkoon tunnin välein Liminka-Ii välillä. Ei kannata jäädä odottamaan kaksoisraidetta. Sitten jos se joskus saadaan aikaiseksi, niin parempi vaan. Lähijuna toimeksi nyt ja heti!
Elinkeinoelämälle kyllä,ilmasto ei muutu,joten sillä ei ole painoarvoa.
Kyllä hallituksessa ymmärretään kaksoisraiteen tärkeys.
Ainoastaan toteuttamishalu puuttuu.
Valitettavasti on todettava "pitkäaikaiselle Perämerenkaaren edunvalvojalle", että missä ovat ne tulokset.
Onhan
siellä ollut vasemmistosta kokoomukseen liikenneministereitä
vuosikymmenten aikana, mutta tuloksia ei ole ollut näköpiirisissäkään.
Noin
neljänkymmenen vuoden aikana ei ole Oulu-Helsinki -väli paljoa
nopeutunut. Se olisi pitänyt olla jo kolmekymmentä vuotta sitten
maksimissaan 3 tunnin junamatka. Suurimman viiveen aiheutti aikanaan
Seinäjoella odottelu, kun eteen laitettiin diesel-veturi sähkön sijaan.
Rata ei ole sinänsä nopeutunut paljon mitään.
Kaikki
liikennepoliittiset ongelmat ja väyläratkaisut, jotka nyt ovat
nähtävissä merkittävinä puutteena pohjoisen ja etelän välillä, olivat
nähtävillä jo vuosikymmeniä sitten. Mitään investointeja ei ole vain
tapahtunut. Rahaa on kyllä riittänyt kaikkeen muuhun ja viime aikoina
miljardeihin saakka muiden maiden tueksi.
Vaalien alla politiikka on lupauksia, vaalien jälkeen ei edes niitä!
Löytyisikö lainsäädännöstä mahdollisuus ohittaa hallinnollinen hierarkia ja hakea suoraa rahoitusta kuten Ruotsi on tehnyt? Yhteistyö Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin maakuntaliittojen ja ELY:jen kesken voisi tuottaa tulosta, kun vaikutusalueen kaupungit ja kunnat lähtevät mukaan.
@Saurus ELY ei ole rata-asioista kiinnostunut. Rahaa haetaan nelostien kehittämiseen.
Politikon puhetta, ei mitään tekoja.
Vasemmalta onnistuu puheet, ei teot.
Kiitos Kalervo Ukkolalle ajankohtaisesta kirjoituksesta. Kaksoisraiteelle on ollut ihan riiittävä kysyntä jo huomattavan pitkään, ja VTT:n laatimat selvitykset jo toistakymmentä vuotta sitten osoittivat kaksoisraideinvestoinnin järkevyyden. Ongelmana on pitkän tähtäimen vision puute ja siihen sitoutuminen alueella. Toinen ongelma on Suomen lyhytjänteinen ja osin hieman pinnallinen liikennepolitiikka, joka pursuilee ylätasoisia tavoitteita, muttei sisällä riittävää konkretiaa. Kolmas tekijä on markkinarakenteellinen. Yksin tavaraliikenne ei riitä perustelemaan kaksoisraideinvestointia ja päähyöty tuleekin henkilöliikenteestä. Kaksoisraide muuttaisi raide- ja lentoliikenteen kilpailuasetelmaa.
