Maailman menestyneissä kaupungeissa on ylitetty historialliset kuntarajat. Osaaminen leviää, työntekijät siirtyvät yrityksissä ja niissä seurataan toisten ratkaisuja. Useissa hallitusohjelmissa on kaupunkiseudut nähty vahvoina vetureina kuten opetti 1990-luvun lamasta nouseminen.
Puhe ”keskittämistä vastaan” ei näe kaupunkiseutujen tasapainottavan koko maan aluerakennetta. Kaupunkikehitystä täydentää maaseutu luonnon, matkailun ja elintarviketuotannon vahvuuksilla.
Kulttuurilla ja taiteella on oma keskeinen rooli talouden kasvulle koska ne parantavat elämänlaatua, kaupungin vetovoimaa ja kehitystä
Viiden suurimman kaupunkiseudun muuttovoitto oli 2000-2014 yli 100 000 henkilöä. Muuttovoitoissa on tapahtunut täyskäännös kaupunkien hyväksi. Oulun kehyskuntien muuttovoitto oli vain 15 henkilöä 2010-2014.
Tulevaisuus edellyttää kaupunkipolitiikan sisältöjen ja keinojen hallintaa. Isot kysymykset – ilmasto, yhdyskuntarakenteen kestävyys ja kasvu – ratkaistaan kaupungeissa.
Erityinen merkitys on dynaamisilla yliopisto- ja korkeakoulukaupungeilla. Yliopistot voivat olla enemmän mukana kaupunkien kehittämisessä. Nyt monialaista osaamista jää hyödyntämättä. Teknologia ja taloustiede eivät riitä, tarvitaan tutkimusta kulttuurista, kansainvälisyydestä, koulutuksesta ja esimerkiksi raideliikenteestä. Luova monipuolinen suunnittelu tarjoaa virikkeitä kansalaiskeskusteluun. Yliopiston, kaupungin ja yritysten vuorovaikutuksesta hyötyvät kaikki osapuolet.
Kaikille kaupunkialueille tarvitaan samanlaista jäntevyyttä kuin monen hallituksen ohjelmassa ollut metropolipolitiikka. Pääkaupunkiseudun ja ministeriöiden yhteispeliä on tiivistetty. Näyttäviä tuloksia ovat Aalto-yliopisto ja miljardiluokan liikenneinvestoinnit. Ongelma on ollut monen alueen nurkkakuntalainen politiikka.
Oulun seudulla on hajautunut yhdyskuntarakenne. Raideyhteydet ja niiden varrella täydennysrakentaminen on aloittamatta. Se olisi kustannustehokasta eheyttämistä. Valtion kanssa on toki tehty aiesopimus rakenteen linjaamiseksi. Olisiko Oulun pohjavesikysymys jo hoidettu jos kuntauudistus olisi edennyt aikaisemmin? Monien mukaan se on 20 v myöhässä.
Kaupunkiseudun ydintä rikkova kuntarakenne haittaa taloutta, elinkeinoja ja sosiaalista eheyttä. Koulut, päiväkodit, terveysasemat ja kirjastot voi suunnitella koko alueen kokonaisedun kannalta.
Kasvukeskukset ja kehitysvyöhykkeet ovat koko yhteiskuntaa muuttava voima. Hallinnon repaleiset mallit voi kyseenalaistaa. Maakuntalähtöisyys ei avaa riittäviä näköaloja. Pohjoisen tärkein kehitysvyöhyke, Perämerenkaari ylittää maakunta- ja valtakunnan rajat. Kaaren TEN-T- eli liikenteen ydinverkko on Eu-politiikan työkalu esimerkiksi läntisen Jäämerenradan saamiseksi Tromssaan. Näkisikö kaaren luottamushenkilöpohjainen johto yli vaalipiirirajojen? Verkostoituminen oli kyllä esillä uuden Oulun valmistelussa. Toteutus näyttää pysähtyneen.
Kokonaisuuksien hallinta kaupungeissa ei ole yksinkertaista. Johtaminen on monialaista, vaikeampaa kuin kapean tuotevalikoiman yrityksissä. Silti vannotaan yritysten toimintatapojen ja strategioiden nimiin. Lähivaikuttaminen on resurssi. Ruotsissa on kaupunginosavaltuustoja ja Rovaniemellä aluelautakuntia. Kuntien seutuyhteistyö on monimutkaista ja aikaa vievää.
Kaupunkien strategiat ovat hämmästyttävän usein konsulttituotoksia. Valtio linjaa asioita kapeasti, esimerkiksi vanhusten laitoshoidon vähentämisen. Oulukin korostaa pitkään kotona asumista. Tärkeämpää on sosiaalinen ympäristö kuin "panttivankeus kotiin” (L. Risteli, Kaleva, 2.12.2014)
Lääkärit voisivat tutkimusjonoihin lähettämisen sijaan tehdä enemmän tiimityötä ja olla reaaliaikaisessa skype-yhteydessä päivystäviin erikoislääkäreihin. Sote-uudistus huutaa potilaan tarpeita.
Ylätason ”kehittämisestä” ja strategioista voi palata tekoihin, osaavaan henkilöstöön luottamiseen ja omaan ajatteluun eikä juosta muotivirtausten perässä. Lautakunta voi olla notkeampi kuin uudelta kuulostava ”prosessijaosto”. Yliopistoja ei saa nähdä suurina konsultti- tai lausuntokoneina. Oululla on näyttöä ajatella itse eikä odottaa ohjeita Helsingistä.
Asioiden hallintaa eivät helpota Eu:n velvoitteet yhtiöittämisistä. Oulussa osattiin jo 80-luvulla leikata energian kulutushuippuja edullisella yösähkötaksalla. Kaukolämmön varastoinnista on pitkät kokemukset. Aurinko- ja tuulienergiaa voi varastoida saneerattavien katujen alle. Kaventaako yhtiöittäminen energiapolitiikan innovatiivisuutta?
Kaupunkipolitiikka on näkemysten taitolaji, kaivattu konkreettinen eteenpäin vievä yhteiskunnallinen rakennemuutos.
(julkaistu: Kaleva 2015)
