Nyt tarvitaan kokonaisvaltaisempaa politiikkaa
Valtakunnan työllisyyspolitiikassa on isoja ongelmia. Ratkaisuja esitetään hyvinkin kapeista näkökulmista, halpatyömarkkinoista lähtien. Se on suorastaan epäeettistä kun samaan aikaan ei tarjota eväitä edes kohtuuhintaiseen asumiseen. Myöskään asumistuen kiristäminen ei helpota muuttamista työn tai opiskelujen takia.
Suomessa on pitkä perinne edullisen asumisen järjestämisessä yleishyödyllisten rakentajien toimesta. Alkuperäinen ja toimiva periaate rakentaa korkokannustimen avulla kohtuuhintaisia vuokrataloja ei olekaan enää ARAlla, vaan pankeilla. Pahimmillaan ARA/Valtiokonttori perii suurimmat rakennuslainojen korot. ARA:lla on yleistä korkotasoa korkeammat jopa yli kolmen prosentin korot vaikka ohjauskorot ovat negatiivisia. Nykyisin 40 vuoden laina maksetaan valtiolle takaisin 2,5 kertaisesti.
Käytössä oleva korkojärjestelmä on aiheuttanut sijoittajien ryntäyksen kovan rahan vuokra-asuntotuotantoon ja aiheuttanut kustannusten ja vuokratason nousun. Ei tarvitse ihmetellä osuuskuntana toimineen VVO:n luopumista kokonaan yleishyödyllisestä vuokra-asuntorakentamisesta.
Oma lukunsa ovat ovat Nuoriso- ja Riihisäätiön operaatiot sijoittamisineen.
Nuorisosäätiö on julkisen rahoituksen avulla kerännyt valtavan omaisuuden ja siirtynyt markkinaehtoiseen rakentamiseen ja jopa ulkomaiseen sijoitustoimintaan.
ARAn korkeimmat korot ovat pitkään olleet yleishyödyllisten rakentajien ongelmana. Kertynyttä rahastoa onkin ohjattu muuhun kuin kohtuuhintaiseen asumiseen. Suuria summia käytetään pääkaupunkiseudun jatkuviin isoihin liikenneinfrahankkeisiin. Toki se on työllisyyden edistämistä mutta ei helpota tekijöiden muuttamista lähemmäs rakennuskohteita.
Suomessa tarvitaan kokonaisvaltaisempaa asunto- ja työllisyyspolitiikkaa. Työllisyyttä edistetään ja asumiskustannuksia helpotetaan omistaja- ja muussa politiikassa kohtuullisilla koroilla. Toimintaedellytyksiä tarvitaan nykyisille ja tuleville yleishyödyllisten asuntojen rakentajille.
Pääkaupunkiseudulla on omat ikiaikaiset ylikalliin asumisen erityisongelmat. Ne juontuvat myös tavoitteellisen maapolitiikan puuttumisesta. Toisin on esimerkiksi Oulussa, jossa kaupunki linjasi jo 70-luvulla kaavoitusta aktiivisesti omistukseensa hankkimille alueille.
(julkaistu joissakin Lännen Media-lehdissä, Kalevassa 1.9.2016)
