Suiston kaupunkipuisto vai rannat täyteen

https://blogit.kaleva.fi/kalervo-ukkola/2017/04/21/suiston-kaupunkipuisto-rannat-tayteen/

Oulu oli 90-luvulla hakemassa ainutkertaiselle, vetovoimaiselle jokisuistolleen kaupunkipuiston asemaa. Hupisaaret, Linnansaari, Pikisaari,Raatti Toivoniemi, Kuusisaari, Hietasaari ja Hartaanselkä ovat hieno kokonaisuus.

Hakemuksesta luovuttiin, koska pelättiin, että valtion myöntämä kaupunkipuiston asema rajoittaisi rakentamista. Raatin pieni plänttikö haluttiin turvata?

Mikä vetovoima-tekijä meillä olisikaan ollut 20 vuotta kun olisimme voineet sanoa olevamme hienon kaupunkipuiston Oulu?

Kyse vetovoimassa ei ole vain puistosta vaan sekin on osa vetovoimaista merellistä Oulua.

Oulun merellinen maisema näytti avaralta vielä 70-luvun alussa Lyseon pihalta, Pokkitörmältä ja Tuiran silloilta.

Ollaanko nyt ”vetovoiman” tavoittelussa, Raattiin rakentamisessa tekemässä samaa merimaiseman hävitystä kuin aikoinaan laatikkohotelli Vaakunan (nyk. Radisson SAS) rakentamisessa ja myöhemmässä laajennuksessa, arkkitehtoonisestikin epäonnistuneessa ratkaisussa.

Logiikka, jonka mukaan rakentaminen ”paraatipaikalle meren lähelle” tuo kaupunkiin yleistä vetovoimaa, ei ole toimiva. Kalliiden ranta-asuntojen vetovoima kylläkin lisääntyy.

Parempi vetovoimatekijä on merellinen maisema, joka avautuu esimerkiksi Pikisaaren ja Hietasaaren silloilta. Tämän todistavat koko Hartaanselän reitillä kulkevat oululaiset ja ihastuneet koti- ja ulkolaiset vieraamme.

 Ainutkertainen virkistysvyöhyke ja -reittimme – kaupunkipuistomme – ulottuu Hupisaarilta suistoalueelle ja Hietasaareen.

Erilaisia vetovoimatekijöitä on haettu kuntalaistilaisuuksissa, asiantuntijaseminaareissa ja työpajoissa. Asioiden käsittelyn moninaisuutta ei lautakunnan sivuilla eikä päätöksentekijöille yksilöidä.

Onko käynyt niin, että kriittiset mielipiteet on sivuutettu, vaikka sanotaan pyrittävän avoimeen hallintoon.

Raattia osuvampi valittu vetovoiman kehittämisen kohde kytkeytyy Linnanmaan kasvavaan kampukseen, osaamiskeskukseen. Tulisiko siihenkin syvyyttä ja sisältöä, jos puhuttaisiin koko Kuivasjärven tai Järvi-Oulun monimuotoisesta alueesta, kunnostettuine järvineen.

Raatin rakentamisen sijaan voimme avata kaupunkimme merellisyyttä keskustasta Martinniemen satamaan saakka. Ei jälleen syödä merimaisemaamme.

kirjoitti merellisen Oulun Lyseon seniori 

Yö-energian hinta kohdalleen

Halvemman yösähkön hinnoittamisella leikataan paiväaikaisia  huippuja

Oulussa päätettiin 80-luvulla isosta yö- ja päiväsähkön hintaerosta. Tavoitteena oli leikata päivän kulutushuippuja.

Oulun hintamalli olisi laajempana leikannut kulutushuippuja koko maassa, joista riippuu energian ja varaenergian tarve.

Energiayhtiöt ovat kulutuspiikkien takia huolissaan sähkön tuotanto- ja toimitusvarmuudesta.

Oulun Energia olisi suunnan näyttäjä jos olisi pidetty sähkön iso hintaero ja otettu aikaisemmin mukaan uusiutuvia energiamuotoja eli maa-, aurinko- ja tuulienergiaa.

Uusiutuvia energiamuotoja joskus vähätellään tyyliin ”.. entä aurinkoenergia yöllä?”. Tähänkin Oululla on koeteltuja menetelmiä. Toppilassa on säiliö energian varastoimiseen ja vielä suurempi Kemiran alueella.

Energian varastoinnin hyödyntäminen ja etäluettavien mittareiden asentaminen voidaan yhdistää sähkön varastointiin vesitankkeihin ja osin mm. Li-ion akkuihin, myös kuluttajien asuntoihin

Uudet energiajärjestelmät perustuvat hajautettuun tuotantoon. Ne toimivat parhaiten älykkäillä verkon ohjaus- ja hallintajärjestelmillä, tuotannon ja kulutuksen ennakoinnilla.

Oulun ansiokas energiapolitiikka tarvitsee panostuksia älykkääseen paikalliseen lämpö- ja sähköverkkoon. Hiukkavaarassa olisi ”älykäs kaupunki”-hankkeessa (Smart City) voitu kunnolla huomioida maalämpö.

Kansallinen vähemmän älykäs ratkaisu on ollut siirtoverkkojen omistuksesta luopuminen. Nyt  Fingrid haluaa irti yö-sähkötaksasta, jotta sijoittajat  rahastavat lähes pidäkkeettömästi

Reilua oululaisia kohtaan olisi palata halvempaan yösähköön. Sitä ei korvaa pörssihinta, joka lopulta riippuu kulutushuipuista.


Kalervo Ukkola
ent. energialautakunnan jäsen

Miten saatiin listoille Oulu-Kemi väli ja Perämerenkaari?

 

Oulu ja Luulaja tekivät vuosien työn        Perämerenkaaren saamisessa 2012 EU:n liikenteen ydinverkkoon TEN-T

2000 luvun alussa lähetettiin Eu:lle lukemattomia lausuntoja pohjoisen liikenteen pullonkaulojen ja raaka-ainevarantojen vuoksi. Kesti yli kymmenen ennen kuin saatiin Perämerenkaari Eu:n ydinliikenneverkon osaksi. Kemi-Oulu väli on edelleen pullonkaula.

Asioita rupesi tapahtumaan kun saimme 2011 liikenneministeri Merja Kyllösen ja Ruotsin infrastruktuuri­ministerin Catharina Elmsäter-Svärdin yhdessä esittämään näkemyksensä liikennekomissaari Siim Kallasille.

Lausuntoja paremmista liikenneverkoista oli yli kymmenen vuoden aikana annettu omille viranomaisille ja 2000-02 suoraan Eu:n komissiolle. Lausuntoja tekivät kaupungit, satamat, Oulun lääni ja tiepiiri.

Lapin tiepiirikin saatiin ajamaan Rovaniemen lisäksi valtatie 4:n parannusta. Aluksi tosin puhuttiin välistä Maksniemi-Ii kunnes huomattiin, että Kemi-Oulu väli on tunnetumpi.

Tarvittiin tiivistä 90-luvun lopulla alkanutta Suomen ja Ruotsin Perämerenkaaren monen tason yhteistyötä, Luulaja keskeisenä partnerina. Näin saimme pullonkaulat parannettavien eurooppalaisten yhteyksien listalle.

Perämerenkaaren yhteistyö syveni monien 90-luvun Eu-projektien kuten ”Osaamiskaari” jälkeen ja se virallistettiin 2002 Bothnia Arc yhdistyksenä. Sen hallituksessa vuoteen 2015 toimineena ensin Kemin ja sitten Oulun edustajana uskallan sanoa, että työtä riittää jatkuvasti myös vakuuttelulle kotimaassa.

Ruotsin puolella jaksotettiin parannuksia vuosi vuoden perään, mutta meillä sitä ei ole osattu vaan kootaan ja odotetaan isoa hanketta. Ruotsissa parannettiin vuosittain rantatietä ohituskaistoilla ja sähköistettiin rata Haaparantaan saakka. Meillä tehtiin liikenneympyröitä Iihin.

Haukiputaan leveäkaistaista osuutta on ’kokeiltu’ 20 vuotta. Siihen ei ole saatu keskikaiteen avulla helposti toteutettavia ohituskaistoja. Nyt vasta tehdään lopullisia suunnitelmia Kemi-Oulu välin parannuksista, vaikka ensimmäiset esitykset on tehty jo 70-luvulla.

Nykyhallituskin nosti ensimmäiseksi Eu:n liikenneverkostojen rahoituksen kohteeksi Helsinki-Turku 1 tunnin radan. Oulun kohdan parannusten on sentään luvattu alkavan tänä vuonna.

Suomen ja Ruotsin liikenneministerit painottivat 2011 sitä, kuinka tärkeää Eu:lle on ottaa huomioon pohjoiset alueet. Ministeri Kyllönen painotti Perämeren kiertävän Botnian korridorin strategista merkittävyyttä ja pohjoisten yhteyksien parantamistarvetta.

Merkittävä osa Eu:n raaka-ainevarannoista tulee Ruotsista ja Suomesta. Pohjoisen kehitykselle on ollut haitaksi, että Botnian korridoria ja muita hankkeita on jouduttu odottamaan. Kunnon väylästö, ei vähiten sähkörata kaarellamme olisi pohja myös Jäämeriyhteydelle.